Miks nää illat on näin rankkoja? Voisimpa olla 24/7 töissä.. Ei tarviis ajatella mitään. Senkun vaan tekis töitä.. 

Oon miettiny nyt muutaman viikon ajan koiran hankintaa. Novaskotinnoutaja on mun rotu. Toffee nami. Siitä olis ainakii seuraa ja se sais mun perseen nousemaan ylös tästä sohvan nurkasta. Olis joku joka välittää aidosti ja olis joka kerta iloinen mun näkemisestä. Luotettava ja lojaali elämän kumppani. Olispa Oikee ollu kans semmonen, lojaali ja luotettava, aina innoissaan mun näkemisestä. Turha luulo.

Ei tässä elämässä varmaan oikeestikaan ole mulle ketään. Yksin pitää pärjätä. Vaikka tänään kyllä kävi töissä mielessä et olis kiva käydä treffeillä. Ehkä vähän liian aikasta, turhankin aikasta. Ehkä sitten joskus, miljoonan vuoden päästä jos en jo roiku narun jatkeena..

Välillä toivon että Oikee soittas tai laittas edes viestin, ei se laita. Tiedän sen. Jos mä olisin sille edes hitusen tärkee nii se kyl soittas kielloista huolimatta. Mut ite tätä halusin.  Pakko pysyä päätöksessä. Se tekee musta vahvemman, toivottavasti. 

Mut se koira saapuu tähän huusholliin piakoin! Kesällä viimeistään.