Miks pitää olla näin sika huono olla yhen miehen takia? Ikinä, ei siis ikinä muutto ole tuntunu näin pahalta! 

Viikko sitten mulla oli iha sika hyvä olla. Mut ehkä se tekee mulle näin paskan olon, ku Oikee puhuu kokoajan sitä että ollaan yhessä aina ja höpsis, et oo muuttamassa minnekkää ja ollaan onnellisesti yhessä seuraavat 58 vuotta.. Vaikka tiedän sen että Oikee on ollu paras mies jonka ikinä voisin edes kuvitella saavani! Se osas olla hellä, huomaavainen ja muutenkii aivan ihana ihminen.. Nyt vaan se kaikki on poissa. Tilalla on iha outo, kylmä ja välinpitämätön ihminen. Valehteleva ja asioita salaava ihminen. 

Varmasti ne sen uudet kaverit on saanu tuputettua Oikeen päähän kaikkee mahollista paskaa. Siks kai se kohteleekii mua näin, ku tiskirättiä. 

Tänään kysyin Oikeelta, et miks se ei oo sen yhen tosi hyvän ystävän kanssa enää koskaan? Ei se osannu sanoo mitään, huokas vaan. Ehkä se haluaa sit unohtaa kaikki sen vanhat hyvät ystävät. Surullista, mitenkä paljon ihminen voi muuttua. Ja jättää vanhat ystävät uusien ystävien takia. 

Tässäkii aivan varmasti on taustalle se, että nää uudet ystävät ryyppää ja rellestää Oikeen kanssa jokaikinen viikonloppu kun taas tää yks Oikeen vanhoista hyvistä ystävistä on nyt parisuhteessa mun yhen hyvän ystävän kanssa ja niilläkii on varmasti viikonloppusin yhteistäkii tekemistä.. Eli jos tää kaveri ei olis parisuhteessa nii varmasti Oikee pyöris sen kanssa enemmän. Tai mistä mä voin tietää? Tää oli vaan mun oma pohdinta asiasta. Kohta Oikee on ihan yksin ku se noin hylkää vaan kavereita sen takia, että ne sattuu seurustelemaan. Nähtävästi sillä on varaa valita. En mäkää sille kelvannu. Enkä varmasti tuu enää kelpaamaankaan.. Se varmasti mollaa mua kavereittesa kanssa joka viikonloppu. Tyrkkää syyt mun niskaan, että mä oon pilannu kaiken. Nii se yrittää kotonakii tehä. "Ku sä vaan haluat muuttaa pois ja blaa blaa".. Eipä mulle kauheesti vaihtoehtoja anneta. 

Eikä Oikee varmasti tule ikinä sitä tajuamaan, että suurin syyllinen tähän kaikkeen on ollu se. Vaikka ainahan näihin ihmissuhde koukeroihin tarvitaan kaks.. Ite voin kyllä iha puhtaalla omallatunnolla sanoa sen, että kaikkeni olen yrittäny meidän eteen ja uhrannukkii aivan mielettömästi.. Mut eihän sitä lasketa. 

Oikee on mulle edelleen tosi tärkeä ja rakas ihminen. Ja voin ihan rehellisesti senkin sanoa että rakastan sitä miestä edelleen, vaikka se on mua satuttanu niin julmetusti! Mut ehkä tämä kaikki helpottuu joskus. Viimestään siinä vaiheessa kun saan oman elämäni kunnolla vauhtiin! Jospa ne omantunnon tuskastkii siitä sitte laimenis. 

Toivottavasti Oikee joskus tajuais sen mitenkä vaikea päätös tää mulle oli.