Heti seuraavana päivänä piti Oikeelle soittaa. Ja miks? Ku tietäs..

Käytiin me yhessä kattomassa lätkä peli ja joo, oli mulla kivaa sen seurassa. Tänään vasn on ollu iha paskat fiilikset.

Soitin taas tänään Oikeelle ja päästin taas sammakon suusta. Hyvä minä..

Mut oli siinä mun lausahduksessa kyllä perää. Sanoin sitä, et miks mun täytyy aina kaikki paska asiat kokee uudelleen jokaisessa suhteessa? Siitähän sitte Oikee teki taas oman päätelmän että hän on samanlainen runkkari, pettäjä kusipää ku muutkii on ollu.. Ytitäppä siinä sitten sanoo että et oo.

No, se puhelu loppu sitte siihen ainakii Oikeen kohalta. Ja tulipa taas hyvä fiilis. 

Parempi varmaa oikeesti olla ihan kokonaan erossa siitä miehestä. Vaikka kaipaankii sitä niin paljon, syliä ja halauksia ja kaikkee.. Ei kyllä kukaan tuu olemaan samanlainen millanen Oikee mulle oli. 

Ku en mä oikein itekkää tiedä enää mitä tässä seuraavaks tapahtuu, tapahtuuko mitään.

En tiijä.. Tuntuu et kaikki tää on mun syytä. Vaikka oon laihtunu aika paljon nyt nii ei Oikee sitä huomannu. Mussa on pakko olla jotakii vikana, oikeesti! Ei muuten mulle aina kävis näin miesten kanssa. Jokaikinen suhde on päättyny prikulleen samalla tavalla, tai sit mä osaan vaa valita ne huonot miehet tai mä vedän niitä puoleeni ku hunaja mehiläisiä. Mut Oikeeta ei kyllä voi laittaa tähän samaan ryhmään. Oli se alusta asti ihan erilainen ihminen ku nää muut sankarit. Hellä ja romanttinen. Nyt sillä taitaa olla jo uus tyttö kainalossa jolle se voi olla ihana. 

Mut mä ihmettelen vaan sitä, että mitenkä voi olla mahdollista että se on päässy musta näin nopeesti yli? Mä tuun tuskin ikinä pääsemään tästä kunnolla yli. Jätin mun perheen, ystävät ja kaiken Kuopioon vaan Oikeen takia. Se lupas pitää musta huolen ja eikä koskaan jättäis mua yksin, oltais aina yhessa. Kuinkas kävikään, herra petti kaikki nämä lupaukset. 

Mut kait se vika oli mussa ku se näin teki. Musta tuli ruma, läski, hiljanen ja halusin oikeesti sitoutua kunnolla.. Kait mun olis sittenkii pitäny hypätä narun jatkoks.

Ainakii Oikee sais rauhan ku ei kuulis musta enää.