Nyt olis sitte muutto suoritettu. Apuvoimia oli onneks runsaasti nii saatiin nopeesti ja kivuttomasti hoidettua tämäkin prosessi. 

Kun siitä sähkösopimuksesta kirjotin niin eihän sekään menny Oikeelta ihan putkeen. Meinas jäähä ilman sähköjä ku oli pikkasen liian myöhässä tekemässä sitä sopimusta.

No onneks sai kumminkii tehtyä sen.

Nyt ku on ollu tässä omassa majassa nii on ollu paljon rauhallisempi olo ja eikä oo tarvinnu jännittää sitä mitä toinen sanoo ja ajattelee musta. Eikä tarvii yötä myöten itkee enää perään ja odottaa et jotakii mullistavaa muka tapahtus. 
Oikee kävi tänään kylässä. Mulla on kyllä ollu sitä ihan sairas ikävä! Ja silläkin mua, nii se ainakii sano. Miks mä sitä kyseenalastaisin? Toisaalta, onhan tässä kieltämättä ollu kaikkee epäilyttävää. Mut tästä se uus alku alkaa. Pitää vaan yrittää kattoo pää pystyssä tulevaisuuteen. Ei oo vaihtoehtoja.
Voi ku Oikee olis tajunnu aikasemmin tän kaiken nii tältäkii kaikelta oltais säästetty.
Ikävöin sitä miestä kyllä joka päivä ja illat on ollu nyt kaikkein vaikeimpia. Ja ihan rehellisesti voin sanoa, että rakastan Oikeeta tosi paljon edelleen. Ja tuskimpa se rakkaus tulee ikinä mihinkään katoamaan. Ei ainakaan mun osalta.
Katsotaan mitä tästä kehittyy. Edetään hitaasti ja varmasti. Toivottavasti vielä joskus ollaan se pari jota kaikki kadehtii. Oltais tosi rakastuneita. Se on mulla nyt toive numero yksi! 
Toivottavasti Oikee haluaa kans samaa.