Enpä taaskaa oo kerenny kirjottelemaan kun on tullu vähän kaikkee taas tähän..
Joulu meni oikein rattosasti, sain lahjaks mitä halusinkii ja Oikee osti mulle ihanimman hajuveden mitä olin toivonu jo monta kuukautta sitten! Marc Jacobsin Dot! Aaa, olin iha haltijoissani! Luulin tyhmä sitä joksii merkiks ja samoin mun äitikii luuli niin.. Paskat! Ku menin tapsana kotiin nii siellä oottikii nii mehevä yllätys. Oikeella on toinen nainen! Ja ties kuinka pitkään on ollu jo! Että hyvää joulua vaan..
Olin yhen kokonaisen päivän lahessa ja sit takas uuden vuoden viettoon kuopioon. Ja sit alko se tekstiviesti rumba.
Mua on nyt tässä syytetty muutaman päivän ajan paskan puhumisesta, että oon kaikille puhunu paskaa Oikeesta!
Tässä eilissä päivänä pientä galluppia tein ja kyselin niiltä parilta ihmiseltä jolle kerroin tästä tilanteesta että oonko puhunu paskaa? Oonko haukkunu sitä ihmistä? En ole, tuli vastaus. Hyvää vaan oon puhunu vaikka oikeus oliskii syyttää kaikesta mitä se on tehny ja joutunu sen takia kokemaan! Ja niin sanoin Oikeellekkii että paskaa en oo puhunu, pelkkää hyvää vaan vaikka se ei sitä edes ansaitsis.
En ymmärrä miks se meni tekemään näin? Monille kavereille sanoin sitä että se on viimenen ihminen joka vois mua ikinä pettää! Että sillee..
Kaikkein parasta tässä tekee sen että meillä OLIS ollu 1.1 vuosipäivä. Hienon lahjan järjesti mulle.
28.päivä tulin kuopioon ja 1.1 illalla lopetin itkemisen.. Sain aika hyvin käsiteltyä kaikki asiat täällä. Puhuttua ja itkettyä tuskan pois. Tänään pitäis sitte lahteen lähtee takasin, ei nappais! Ei sitte yhtään! Mut pakko tämä tilanne on kohdata silmästä silmään, en voi pakoilla loputtomiin. Mut onneks oon jo lahessa kämppäasiat saanu siihen kunoon että senku vaan maksaa takuuvuokran ja muuttaa! Mut en meinaa kyllä Oikeelle kertoo missä asun! En halua että se roikkuu siellä, en todellakaan! Pitää kaikille muillekii sanoo sitä että eivät kerro. Haluan olla iha rauhassa. Onneks mulla on tukijoukot lahessa ja kuopiossa mitä auttaa mua kokoajan jaksamaan, vaikka tuntuu välillä siltä että en jaksa enää..
Oon vieläkii aika hämilläni tästä tilanteesta, semmonen pieni shokkitila. Mut enköhän mä tästä kaikesta pääse eteenpäin ku muutan ihan omaan kotiin! Ja nyt ku tässä tätä kirjotan nii ei sillee tunnu enää nii pahalta, ei sisäelimiä enää kivistä niiku muutama päivä sitten teki.
Mut pelottaa mennä takas lahteen.. Voi elämä!