Taas sitä ollaan oltu evakossa muutama yö kaverin luona. Ei tosta yhteiselosta mitään tule enää. Toinen hulmuaa mennä missä millonkii eikä enää edes puhelimeen vastaa. Entä jos mulla sattuiskii olemaan tärkeetä asiaa? Entäs sitte?
Toissa iltana sain iha järettömän itkukohtauksen. Itku ei vaan loppunu vaikka kuinka yritti sitä lopettaa.
Onneks mun yks hyvistä ystävistä oli vieressä ja piti kiinni ku mä romahdin.
Muuta en vois tällä hetkellä toivookkaan, että joku vaan pitäis kiinni ja halais. Silittäis hiuksia.
Kävin tänään täällä lahessa kattomassa yhen kämpän joka oli ihan sika huippu! Toivottavasti saisin sen! Saisin sit samalla uuden alun. Vaikka mua kyllä pelottaa ihan sikana tää kaikki, uus kaupunki ja loppujen lopuks aika vähän ystäviä. Mut oon tähänkii asti pärjänny tosi hyvin täällä nii tuun kyllä pärjäämään jatkossakii.
Miehistä viis! En anna enää ikinä yhenkää kakslahkeisen olion pilata mun elämää tai satuttaa mua millään tavalla!
Ehkä tein tänään taas yhe virheen ku kävin meidän kämpän siivoomassa.
Jynssäsin niin että oli rystyset valkeena, mut pakko se on jonkun siivota! Oli se jo semmonen sikolätti että huh! Mut toivottavasti se pysyis nyt edes jouluun asti siistinä nii ei tarviis ruveta uudestaan siivoomaan. Ei jaksais. Toivottavasti Oikeekii osaa pitää paikat nyt siistinä ku näin vaivaa siinä ku siivosin kaiken. Sen likaset tiskitkii tiskasin ja tein sille eväät valmiiks jääkaappiin. Ehkä mä oon liian kiltti mut en halua olla mikään paska-akkakaan. Mielummin edes toinen meistä on se sovitteleva osapuoli.
Ku kävin kotona nii kamala ikävä tuli Oikeeta. Siellä hais nii tutut hajut. Joku varmaa ajattelee et oon joku pervo, mut pakko oli haistaa exän yöpaitaa. Se tuoksu nii turvalliselle.

Voi ku kaikki olis muuttunu taas hyväks. Mut tuskin tää tästä tilanteesta tulee enää muuttumaan. Rakastan sitä miestä nii paljon ja se on mulle tosi tärkee.
Juteltiin just pari iltaa sitten että miks me ollaan ruvettu sanomaan ilkeitä asioita toisillemme? Ehkä se on vaa sitä että kumpikaan ei osaa enää purkaa tätä muutenkaan. Yritetään puhua aikuismaisesti näistä asioista mut sit se menee aina siihen et molemmat töksäyttelee vaan sammakoita suustasa. Ei sen pitäis näin mennä, ei sen ikinä pitäny näin mennä!
Ehkä me vielä joksus voitais rakastua uudestaan, ei sitä koskaan tiedä.