Jottei vaan kaikki vastoinkäymiset tuntuis jo nyt pahalta nii sainpa tossa sit vielä kunnon räkäflunssan.. On pään joka sopukka täynnä räkää ja flunssalääkkeet maistuu niiin pahalta! Yök!!
Mutta edelleenkii mua ihmetyttää kaikkein eniten se, että mitenkä ihminen ei voi ymmärtää tai käsittää tai miks pitää vaan sivuuttaa toisen sanat?
Montakohan kertaa tänäänkii oon kysyny Oikeelta, että mites katin kanssa tehään, otanko mä sen vai jääkö se tänne ja jääkö se asumaan tähän kämppään missä me nyt ollaan viimeset kaks vuotta asuttu yhessä.. Ei mitään vastausta.. Aina sama höpö höpö, lopeta tuommoset puheen. Me hoidetaan kattia yhessä ja asutaan yhessä vielä seuraavat 58 vuotta..
Voi kumpa voitaskii asua ja olla yhessä. En mitään muuta toivoiskaa tällä hetkellä, ku et saisin olla tämän miehen kanna! Mut käytöksen pitäis muuttua nii radikaalisti.. Siihen se ei pysty.
Oikee on nimittäin näitä minäminäminäminä-ihmisiä. Jep, voitte vaan uskoo miten vaikeeta on ymmärtää tai puhua toiselle asioista ku toinen luulee kokoajan et maailma pyörii hänen pikkunapasa ympärillä.
Ei viittis ilkee olla ja sanoo asioita päin näköö niiden oikeilla nimillä mut kohta on pakko.. Kaks ja puol viikko muutoo ja äijä on vieläkii höpö höpö asenteella liikenteessä? Oma on ongelmasa.
En jaksa kohta enää välittää, vaikka kaikki tää muuttaminen ja rakkaiden ihmisten taakse jättäminen sattuu ja välillä tuntuu et oon tekemässä elämäni suurinta virhettä mut välillä on taas niitä päiviä ku kaikki tuntuu nii oikeelta, että nyt on hyvät fiilikset muuttaa pois. Mut en kyllä kadu mitään mitä oon täällä tehny.
Oonpaha taas elämänkokemusta rikkaampi ja niihän ne kaikki sanoo että kaikkee pitää kokeilla!
Mut mä vaan niin toivon että tää herra joka nytten kuorsaa tossa vieressä ei satuttais enää ketään muuta naista samalla tavalla ku mua on satuttanu. Ja kohtelis ihmisiä oikein. Pitäis muita ihmisiä arvokkaina.
Musta tuntuu niin pahalta, että kaikki mun miessuhteet on päättyny näin että äijä on vaan alkanu leikkimään mun tunteilla ja sit jossain vaiheessa vielä alkaa pelaamaan jotain sairasta peliä muitten naisten kanssa..
Taitaa tälle erää riittää nää mies seikkailut ku aina vaan tulee kynsille. Pikkujoulutkii oli tos viikonloppuna mut arvaatte varmaa missä meikäläisen ajatukset juoksenteli.. Ei ainakii siinä kinkussa ja porkkanalaatikossa.
Ärsyttää ku tää tilanne vaikuttaa jo mun sosiaaliseen elmäänkii, ku ei pysty enää irrottautumaan arjesta ja tästä kaikesta kaaoksesta.
Jospa sit kaikki muuttuis paremmaks ku muutan takas kotiin, Kuopioon!