Tänään sitten otin vastaan unelmien asunnon. Just sopivan kokonen mulle ja sama työmatka.
Onneks yks parhaista ystävistä oli mukana makutuomarina niin osasin tehä oikean päätöksen, vaikka loppujen lopuks se päätös lähtee vaan ja ainoastaan musta itestäni eikä muista. Mut voin sanoo että jännitti iha pirusti! Mut oon nyt onnellinen että vihdoinkin sain tehtyä tän päätöksen, otettua sen pelottavan askeleen eteenpäin. Eikä sen päätöksen tekeminen kyllä vaikeelta tuntunu, vaikka aluks sitä pelkäsin. Ei itkettäny! Nyt sitte olis kaks ja puol viikkoo muuttoon! Äääk! Pitää alkaa pakkailemaan kamoja. Ja kaikkein oudointa tässä tilanteessa on se, että tämä herra X suvaitsi tänään tulla karvapallon kanssa kotiin ja mua ei ahista enää yhtään. Oon tainnu saada sitte päässäni kaikki asiat kuntoon.
Naurettavinta tässä kaikessa on se, että Oikee alko heti marisemaan siitä että nyt aletaan puhaltamaan yhteen hiileen ja se ajattelee edelleen että mun muutto on pelkkää höpö höpö hommaa. Voitteko kuvitella? Että tämmöstä..
Miehet ei vaan jostain kumman syystä tajua millonka ne on ylittäny rajan. Ei tietysti pitäis yleistää, mut mulla on nyt tän mun pienen elämän aikana ollu näitä rajan ylittäjiä liiankii kanssa, vaikka ei niitäkään ole kylläkin kun kolme mukaan laskettuna tämä tuorein tapaus mut silti. Se vaan rasittaa tosi paljon henkisesti.
Kaikkein eniten mä oon tässä kärsiny ehkä fyysisesti. En oo syöny kunnolla kohta kahteen viikkoon ja tänään kävin vaakalla ja se sano -11kg. Onneks mentiin mun yhe kaverin kanssa (samainen joka oli kattomassa tätä kämppää) nii syömään Pancho Villaan. Sain mussutettua vähän edes ruokaa nassuun, mut melkein heti sen jälkeen tuli aikas huono-olo. Kotiin ku pääsin nii oksensin sit kaiken pois. Joo, alkaa kuulostaa sairaalta mut yritän kokoajan syödä edes jotakii. Salaattia tai iha mitä tahasa! Eiköhän tässä vaiheessa oo pääasia et kuha vaan syö. Mut iha kiva jos kilot saa kyytiä, onha niitä tässä muutama kymmenen ylimäärästä kertynykkii. Saanpaha sit kesällä näytellä kaikille, että kattokaas tätä mimmiä! Jospa sillo joku huomais mut ja olis sen kaiken arvonen.
Mut ihanaa ku pääsee muuttamaan ihan omaan asuntoon! Tekemään siitä just semmosen ku ite haluaa.
Oon nii innoissani kaikesta!