Hihii, nyt on vuokrasopimus taskussa! Tästä se elämä taas aukee.
Mut Oikee ei vieläkää usko, että oon muuttamassa. Koko ajan se sama höpö höpö asenne jatkuu. Ei se varmaa vielä sillonkaa usko ku lastaan tavaroita muuttoautoon ja sille jää tänne kämppään parveke kalusto johon kuuluu pieni pyöreä lasinen pöytä ja neljä tuolia, sänky, tv-taso ja telkkari sekä muutama hassu lautanen ja haarukoita ja lusikoita. Että silleesä..
Sille ei edes jää keittiön pöytää, sohvaa, ei mitään millä tehä ruokaa paitsi yks kattila ja jokunen kauha, eikä sille jää mitään muutakaa keittiö elekrtoniikkaa, yks ainut mattokii sille jää ja kaks lamppua. Että aika tyhjää tulee olemaan näinkii isossa kämpässä (58 neliötä) mitä meillä tässä nyt on.
Ja kylmä, ku ei oo ku kaks tyynyä raukalla, ei edes peittoja jää.. Eikä mitään millä siivota, imuri ja moppi vehkeet on mun.
Omalla tavalla tää kaikki harmittaa jonkii verran mut ei tässä enää muuta vaihtoehtoa ole. Parempi näin kun että oltais yhessä ja mä vaan itkisin ja Oikee haukkus mua kokoajan, että mä oon samanlainen hullu ku sen oma exä.
Nii, sehä tässä kaikessa paskinta tai parasta onkii että aina ku mä täällä kotona vähänkii itkin nii olin heti samanlainen psyko exä.
Jännä juttu mitenkä mä oon ees kestäny tätä kaikkee näinkii pitkään.
Ja en yhtä Oikeen parhaan kaverin tyttöystävääkää saanu tavata olleskaa tai hän jättää mut. Aina vaan sanottiin että valitse puoles! En ymmärrä. Ehkä se vaan yritti saada mun elämästä vielä kurjempaa eristämällä mut kaikesta. Otappa nuista miesten ajatuksista selvää.
Tääkii Oikeen kaverin tyttöystävä on aivan sika ihana mimmi! Ollaan me joskus kesällä pyörittykkii yhessä sen kanssa mut en uskaltanu riskeerata mun suhdetta, mikä toisaalta on iha toooooosi tyhmää mut onneks me ollaan vielä hyvissä väleissä ja tullaan olemaan jos se musta on kiinni!
Muutenkii ajattelin pistää mun elämän iha kunnolla remonttiin. Laihuttaa iha kunnolla niin että miestän päät vaa kääntyy kesällä rannalla ku siellä tepastelen pikku pikku bikineissä. Se vaatii vaan työtä aika paljon, ku tätä elopainoo on tullu haalittua jonkii verran mut kuha alkuun pääsee nii kohta jo helpottaa.
Pitäis varmaa käydä jossakii uimassa nii sais muutakii liikuntaa ku vaan tota lenkkeilyä. Ja joskus nuoruudessani mä iha harrastin uintia. Voi ku vois joskus vielä sen harrastuksenkii alottaa, mutta taitaa olla vaan toiveajattelua. Näillä tervakeuhkoilla ei hirveesti kilpaa uida.
Oon tässä ajatellu tosi paljon nyt viimeaikoina kaikkia asioita ja olisin ollu vielä ennen joulua valmis pelastamaan tämän meidän suhteen, mut se olis ehkä enemminkii ollu itsemurha yritys. Onneks en lähteny siihen, ku huomaan nyt mite paljon parempi mun on olla yksin.
Voin keskittyä vaan ja ainoastaan ihteeni ja omaan hyvinvointiini. Ihanaa!