Huh, sain edes hetken rauhaa ku lähin tilannetta karkuun äidin sydänsairaalaan.
Mut silti, ajatukset on vaan kotona ja miehessä.. Toivoisin vaan että kaikki muuttuis paremmaks, osattais tehä asioille jotakii.
Tuntuu välillä nii pahalta ajatella et tää kaikki on lopullista, ero.. Miks asioitten piti mennä näin?
Onneks saa nyt vähä etäisyyttä asioihin. Pääsee olemaan ystävien kanssa ja rakkaitten ihmisten lähellä. Saa muuta ajateltavaa.
Tänään oli eka asuntonäyttö täällä Kuopiossa mihin ite pääsin. Aikasemmin äiti kävi kattomassa yhen ja se oli kuullemma ollu nii huono ja ruma et oli kääntyny ovelta takasin..
Mut tää kämppä, se oli iha unelma!! Just hyvällä paikalla ja just sopivan kokonen. Ja mun ihana karvapallo sais tulla siihen mukaan.
Sen jälkeen kaikki on vaa nii lopullista.. Oikee monta kertaa on nyt sanonu sitä, että jos mä lähen nii sären sen sydämen.. Mut mitäs se on mulle tehny, särkeny mun sydämen kaksi kertaa ja kertaakaan ei oo sitä myöntäny.. Aina vaan sanoo että ei hän tahallaan, mut eihän sitä kukaan tahallaan halua rakkaimpaansa satuttaa mutta niitä tekoja mitä se aikasemmin teki, nii teki kyllä ihan tieten tahtoen.. Ja nyt sama asia.. Miks ei voi virheistäsä oppia?
Nytkii saatiin asuntovahin tehtävä kun yks naapuri lähti 11 viikoks thaimaahan. Saa nähä mitä siitä tulee sitte ku mä muutan pois.
Oikeen pitäis sieltä käydä postit kattomassa kerran viikossa ja laskut lähettää sähköpostilla sille.
Voi elämä!!
Rakastan sitä miestä niin paljon!! Ja se on mulle niin tärkeä!!
Sillo ku mä muutin lahteen se lupas pitää musta huolen aina. Lupas rakastaa mua aina eikä anna kenenkään tulle meidän väliin. Näin vaan kävi.. Kaikki unelmat ja haaveet murskautu parissa kuukaudessa toisen ajattelemattomuuden takia.
Oikee on työntäny mua kokoajan kauemmas itestään ja tästä kaikesta, että en enää tiedä mitä ajatella. Miks se tekee näin?
En saa vastauksia mihinkään, pelkkää epämäärästä muminaa..
Opettelis aikuinen ihminen puhumaan! Tommosella asenteella se ei tuu elämässä pärjäämään. Naisten kanssa ei tuu pärjäämään ei sitte päivääkään.
Tais nousta tuo jääkiekko harrastus päähän.
Mut mikäpä minä oon ihmisiä arvostelemaan, minähän se oon tässä lähössä ja rikkomassa suhteen..
Nii ainakii Oikee antaa mun ymmärtää että tää kaikki on vaan ja ainoastaan mun syytä. Mihinkään ei tuu mitään vastausta vaikka kuinka yrittää käännella kysymykset.
Alkaa vaan tuntumaan että mä oon iha oikeesti jokaiseen paskatilanteeseen syyllinen.
Voi ku me rakastuttais uudestaan!
Mut ehkä näin oli tarkotuskii mennä, eihän sitä ikinä tiedä.